Apetit ja Akvamariini järjestivät syksyllä elintarvikealan tulevaisuustutkimustuloksen julkistuksen asiantuntijapaneelina. Ajatuksellisia tuulenhenkäyksiä ja jopa aivomyrskyjä tarjoilivat taitavat ammattilaiset, kotitaloustieteen professori Minna Autio, kiertotalouden asiantuntija Hanna Mattila, ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä sekä biotekniikan tohtori Lauri Reuter.

Elintarvikeala on yksi Akvamariinin fokustoimialoista.

Delikaatit teemat puhuttivat

Keskustelu nosti esiin useita ruokaan Suomessa liittyviä aiheita, joita yksittäisten tahojen ei ole helppo käsitellä. Ruokailutapojen polarisaatio on yksi sellainen. Osa kansasta syö yhä valistuneemmin; osa taas enemmänkin vatsan täytteeksi, tosin usein herkuttelua unohtamatta. Syitä on lähtökohtaisesti kaksi: tieto ja raha. Koulutetummat noudattavat terveellisempiä elämäntapoja, mutta toisaalta raha ohjaa usein tukevasti notkuvien hyllyjen ääressä tapahtuvaa valintaprosessia.

Toinen monimutkainen asia on termi valinta. Monet meistä ovat tekevinään kovinkin yksilöllisiä valintoja ruokakaupassa. Kuitenkin on selvää, että kauppa on suorittanut tiiviin esikarsinnan; muu olisi mahdotontakin. Jo viestinnän näkökulmasta on kiinnostavaa, millä kriteereillä esivalintoja kulloinkin tehdään – olkoonkin, että läpinäkyvyyden aikakautena kuluttajillakin on ainakin teoriassa sanansa sanottavana. Prosessit ovat kuitenkin vähintään monimutkaisia niin kaupassa kuin tuotannossakin. Esimerkiksi laatujärjestelmistä huolimatta on helppo kuvitella, että eteemme ilmestyvään ruokaan on ollut vaikutuksensa myös sen parissa työskentelevien arvoilla, tunnollisuudella, henkilöhistorialla, kotimaan käytännöillä, työn eri vaiheissa saatavilla olevalla tiedolla ja ylipäänsä kommunikaation onnistuneisuudella.

(Lisättäköön tähän väliin mainospala Suomen kiitetystä ruokaturvallisuudesta! Väitän sen johtuvan osaltaan myös siitä, että elämme yhteiskunnassa, jossa voimme luottaa toisiimme.)

Vielä yksi mielenkiintoinen idea liittyi yhteisten verorahojemme käyttöön. Todella: miksi valtio ei tukisi fine diningia samoin perustein kuin oopperaa? Kun sivistämisen tarve on lakkaamaton, eikö olisi hyödyllistä saattaa kansalaiset sellaisten tarjoilujen ääreen, jotka avaavat laadun merkitystä määrän – tai pelkän hinnan – sijaan? Tämä olisi toki monimutkaisempi homma toteuttaa, mutta mahdotonko? Elämyksillä on taipumus jäädä mieleen.

Digitalisoitumisen loputtomat kasvot

Kun kaikkea pystytään mittaamaan, on teoriassa mahdollista, että meille jokaiselle voidaan räätälöidä myös ravintoarvoiltaan täydellinen ruokavalio. No hyvä! On enää muutama käytännön este voitettavana, kuten kustannukset ja kangistuneisuus tapoihin. Ajatus on kuitenkin mainio.

Skenaario räätälöidystä ruoasta, joka sähkölukkojen aikakaudella ilmestyy vaikkapa suoraan jääkaappiin, houkuttanee kuitenkin yllättävän monia muitakin kuin lapsiperheitä. Ulkoistaisimme ehkä mielellämme ruokien valinnan, jos joku osaisi ja pystyisi tekemään sen meitä paremmin ja kuitenkin makuumme sovittaen. Saattaisimmepa pysyä määrienkin kanssa nykyistä paremmin ruodussa.

Oman lisänäkökulmansa toisi tällaisen räätälöinnin merkitys hävikille.

Mutta emme me teoriassakaan kerralla viisastu. Esimerkiksi hävikin määrään liittyy tulevaisuudessakin sellainen asia kuin tapakasvatus.

Pohjoismailla on aihetta liputukseen!

Ihmisen perustarpeet eivät muutu – mutta tavat voisivat hitaasti muuttua. Meillä Pohjoismaissa on realistinen mahdollisuus olla edelläkävijöitä myös ravitsemuksessa: kunhan viestejä tuodaan pitkäjänteisesti ja tehokkaasti esiin, ne kuullaan yhtenäisissä kulttuureissamme edelleen aika laajalti. Ja meitä taas kuunnellaan yllättävän tarkoin muualla maailmassa.

Kiistämättä itsellänikin tulee usein mieleen, että no, mitä väliä, kun vien hiilidioksidijalanjälkeni hiukankin näitä maita kauemmas. Että muualla maailmassahan nämä viis veisaavat. Mutta Pohjoismaat ovat kokoaan suurempi edistyksellinen kokonaisuus.

Toimistomme kansainvälisissä viestintäprojekteissa olemme oppineet, että meitä seurataan tiiviisti – markkinamme rajoittuneesta koosta huolimatta. Olemme tunnetusti hyvinvointivaltioita, ja monessa asiassa myös testimarkkinoita vaikkapa hi tech -tuotteille.

Me pystymme kuin pystymmekin muuttamaan valinnoillamme maailmaa – yllättävän paljon enemmän kuin moni muu. Ei siis muuta kuin… Hyvää ruokahalua!

Lue lisää ruoan tulevaisuudesta Apetitin sivuilta